Suomalaisen kirkko ja esoteerinen nationalismi
Suomalaisilla on perinteisesti maailman mittakaavassa tarkasteltuna ollut uniikki suhde luontoon. Kun suomalainen lähtee kävelylle sateen jäljiltä raikkaalle tuoksuvaan metsään, hän kokee tietynlaista tunnetta. Se on erikoinen yhdistelmä rauhaa, kuulumisen tunnetta ja hengellisyyttä. Usein sanotaan, että metsä on suomalaisen kirkko. Siellä mielen on mahdollista kohota arkisen yläpuolelle, kohti jotain ikiaikaista ja mystistä.
Suomalainen muinaisusko, jossa luonto ympäröi ja läpäisi kaiken, on jo lähestulkoon kuollut ja kuopattu. Vielä nykyäänkin suomalaisella on kuitenkin jonkinlainen alitajuinen yhteys omiin esi-isiinsä, jotka sen uskon aikoinaan synnyttivät. Syvälle salattu yhteys omaan kansaan elää. Se yhteys on jotakin väkevää, joka on kaikenlaisen päivänpolitiikan ja arkisten askareiden yläpuolella. Ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta ja pohjimmiltaan aina osa luontoa. Ihmiselle on henkisen hyvinvoinnin kannalta elintärkeää saada olla omiensa ympäröimänä luontaisessa elinympäristössään.
Tällainen esoteerinen nationalismi yhdistää meidät kaikki yhä yhdeksi kansaksi, vaikka olisimmekin poliittisesti eri mieltä ja vaikka silmillä havaittava yhtenäiskulttuurimme olisikin pirstaloitunut. Esimerkiksi tuo raikkaassa metsässä kävelemisen tunne samaan aikaan sekä yhdistää meidät suomalaiset toisiimme, että erottaa meidät muista kansoista ja kulttuureista. Muinaisten pyhien paikkojen äärellä voimme tuntea esi-isiemme hengen ympäröivän meidät. Voimme tuntea vahvaa kuulumisen tunnetta isänmaahamme. Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa, säveleitä salot huokuu ja ikihongat humajaa.
Siksi onkin valtava sääli, ettei luontoamme, tätä tärkeää kansallisomaisuutta, tunnuta enää arvostettavan sen ansaitsemalla tavalla. Menettämällä arvostuksen luontoa kohtaan Suomi kaivaa peruuttamattomasti omaa kuoppaansa. Suomi ylikuluttaa rankalla kädellä omia luonnonvarojaan. Esimerkiksi yhdysvaltalainen ajatushautomo Global Footprint Network suosittelee tilanteen korjaamiseksi eläintuotteiden syömisen puolittamista, autoilun puolittamista ja paikallisen lomailun suosimista lentämisen sijaan. Kaikki näistä ovat hyvinkin mahdollisuuksien rajoissa, sikäli kun ihmisiltä tahtoa löytyy. Muutoksen pitää kuitenkin lähteä ihmisistä itsestään, eikä ylhäältä käsin määrättynä.
Voit itse miettiä, että olemmeko me kansana tosissamme valmiit katkaisemaan ikiaikaisen siteemme luontoon mukavuudenhalun tai silkan rahan takia? Onko se lopulta sen arvoista? Suomalaisten kannattaisi tunnistaa sydämissään tuo esoteerinen nationalismi; pintaa syvempi yhteys omaan kansaan, heimoon, historiaan ja kulttuuriin. Väitän, että sen tunnistaminen tulisi parantamaan syvemmän yhteenkuuluvuuden tunteen myötä sekä yksittäisen ihmisen, että koko kansakuntamme hyvinvointia. Tämän mystillisen kansallisen heräämisen ansiosta myös ympäristömme tulee saamaan jälleen oikean arvonsa. Suomen luonto on ollut täällä ennen meitä ja toivon mukaan se tulee olemaan täällä myös meidän jälkeemme.
Olen samaa mieltä suomalaisuudesta ja metsän terapeuttisesta voimasta, mutta vierastan sanaa esoteerisyys, koska siitä tulee mieleen okkultismi. Vaikka tuntisi syvää yhteenkuuluvuutta luontoon ja suomalaisuuteen, ei siinä tarvitse olla mukana mitään yliluonnollista. Minulle luonto on kuin veli ja sisar – saman luojan luoma kuin olen itsekin, eikä kansallismielisyyteenkään tarvita mitään uskonnollista ulottuvuutta. Rakkaus ja yhteenkuuluvuus ei vielä ole esoteerisyyttä eikä okkultismia.
Ilmoita asiaton viesti
Esoteerinen tarkoittaa ”salailevaa” tai ”sisäpiirille tarkoitettua”.
”Yleensä sanalla tarkoitetaan tietoa, joka on vain tietyn suljetun piirin, toisin sanoen ’tietoon vihittyjen’ saavutettavissa.”
”Vastakohtaparia käytetään usein uskontojen yhteydessä, jossa esoteerinen uskonnonharjoittaminen perustuu sisäiseen hengelliseen kokemukseen, kun taas eksoteerinen uskonnonharjoittaminen pyhien tekstien kirjaimelliseen tai vakiintuneeseen tulkintaan.”
Suljetun piirin saavutettavissa. Sisäinen hengellinen kokemus. Mielestäni esoteerinen oli ehkä hieman epätavallinen, mutta tähän yhteyteen sopiva sana. Jos sinulle tulee siitä mieleen okkultismi, niin se on ihan ok.
Ilmoita asiaton viesti
Löytyisiköhän tästä ”uniikista luontosuhteesta” mitään tutkimusta tai dokumentoitua kyselyä edes? Kuulostaa nimittäin melko paljon samantyyppiseltä jutulta kuin kaverini mm.Aasiassa, Afrikassa, Amerikoissa, tai vaikkapa täällä Espanjassa puhuvat. Ja islantilaiset, ne vasta rakastavatkin luontoaan! Että ollaanko tässä nyt niin kovin erilaisia?
Ilmoita asiaton viesti
Vähintäänkin jokaisella kansalla on omanlaisensa suhde juuri omaan luontoonsa.
Ilmoita asiaton viesti